Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla islamistisen soluttautumisen ja Muslimiveljeskunnan verkoston vaikutusvallan torjumista koskevan päätöslauselman äänin 381–167. Suomen kohdalla tuloksessa oli synkkä sivujuonne, sillä mepeistämme perätin 8 vastusti päätöslauselmaa. Tätä on vaikea ymmärtää.
Uskonnonlukutaito on perustaito ymmärtää maailmaa ympärillämme. Sen tärkeys ei ole viime aikoina vähentynyt, päinvastoin. Maailmaa, uutisia ja konflikteja tulkitaan yhä useammin ilman ymmärrystä uskonnon merkityksestä ihmisten arvoihin ja toimintaan, eikä se edistä niiden kokonaisvaltaista käsittämistä.
Hamasin terrorihyökkäys on osoittanut karulla tavalla sen, miten laajaa juutalaisvastaisuus on. Sitä esiintyy globaalin kansalaisyhteiskunnan kaikilla asteilla ja jokaisessa kolkassa. Niin hienostuneissa kannanotoissa, mielenilmausten iskulauseissa kuin brutaaleissa väkivaltaisuuksissa.
Antisemitismille ei saa antaa piiruakaan tilaa. Se ei kuulu yhteiskuntaamme. Kesällä olimme tästä kaikki yhtä mieltä. Olemmehan vieläkin?
Afganistan on ollut jo vuosia pääosin negatiivissävytteisten uutisten kestoaihe. Erityisen polttopisteen alle maa kuitenkin päätyi kuluneen kesän lopulla, kun Yhdysvallat vetäytyi lähes kahdenkymmenen vuoden miehityksen jälkeen maasta dramaattisin ja traagisin seurauksin. Afganistanin väkivaltainen historia ulottuu kuitenkin paljon, paljon vuotta 2001 kauemmas.
