Suru ei ole sairaus, mutta sellaisena sitä tällä hetkellä lapsensa menettäneiden vanhempien kohdalla kohdellaan. Suomen tuleekin ottaa käyttöön suruvapaa, joka myönnettäisiin lapsensa menettäneille vanhemmille.
Perhe on yhteiskunnan sydän
Kristillisdemokraattinen ihmiskuva rakentuu ajatukselle, että ihminen on sekä ainutlaatuinen yksilö että osa yhteisöä. Jokaisen ihmisen ensimmäinen ja tärkein yhteisö on perhe. Perheessä kasvetaan yhteiskunnan jäseneksi, vastuuseen itsestä ja toisista ihmisistä.
Perheen hyvinvointi tai pahoinvointi heijastuu aina koko yhteiskuntaan. Kun siis tuemme perheitä, edistämme samalla sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvointia. Perhettä voikin hyvällä syyllä kutsua yhteiskunnan sydämeksi ja siksi perheisiin panostaminen on jo lähtökohtaisesti niin tärkeää.
Elämme lisäksi ajassa, jossa perheiden arki on monin tavoin koetuksella. Syntyvyys on historiallisen alhaisella tasolla, elämänrytmi on kiireinen, ja monissa kodeissa kamppaillaan epävarmuuden ja jaksamisen kanssa.
Suomalaiset toivovat edelleen noin kahta lasta, mutta toive ja todellisuus eivät kohtaa. Poliittisilla päätöksillä ei yksin ratkaista syntyvyyden haastetta, mutta päätöksenteolla voidaan vaikuttaa siihen, millaiseksi yhteiskunnan ilmapiiri muotoutuu. Siksi perhepolitiikkaan panostaminen on tärkeää juuri tässä hetkessä. Perhemyönteinen yhteiskunta rohkaisee perheellistymiseen ja tukee lapsiperheitä elämän eri vaiheissa
Nykyisessä hallituksessa Kristillisdemokraatit ovat toimineet määrätietoisesti perheiden aseman vahvistamiseksi, vaikka Suomen taloudellinen tilanne on vaikea. Taloutta on tasapainotettava, mutta perheitä ei saa jättää sivuun.
Hallituksen päätöksissä näkyy jo vahva perhemyönteinen linja:
Työtulovähennyksen lapsikorotus palautettiin tämän vuoden alusta ja tuplataan ensi vuoden alusta alkaen.
Äitiyspakkauksen arvoa korotetaan.
Lapsilisät on jätetty leikkausten ulkopuolelle, onpa niitä jopa korotettu.
Nämä ovat esimerkkejä toimista, joissa KD:n kädenjälki näkyy. Talouden tervehdyttäminen ja perheiden tukeminen eivät myöskään ole ristiriidassa. Päinvastoin, ne ovat toistensa edellytyksiä. Onhan hyvinvoivan talouden eteen tehtävä työ jo itsessään mitä suurin teko maan tulevaisuuden ja tulevien sukupolvien eteen.
Tarvitsemme jatkossakin lapsimyönteisyyttä ja syntyvyyttä edistäviä toimia. Näitä myös KD:n juuri julkaistu uusi perhepoliittinen ohjelma tarjoaa. Näitä ovat muun muassa:
Suruvapaan käyttöönotto lapsensa menettäneille vanhemmille.
Porrastetun perheverotuksen käyttöönotto, jotta verotus huomioisi paremmin perheiden erilaiset elämäntilanteet.
Mahdollisuus siirtää osa vanhempainrahapäivistä isovanhemmille, mikä lisäisi joustavuutta arkeen ja vahvistaisi sukupolvien välistä yhteyttä.
Kristillisdemokraatteina emme vain luettele haasteita ja totea realiteetteja, vaan ennen kaikkea tarjoamme ratkaisuja, joilla Suomea voidaan johdonmukaisesti kehittää entistä perheystävällisemmäksi. Kristillisdemokraattien perhepoliittinen ohjelma on ennen kaikkea näkemys tulevaisuudesta: millaisessa Suomessa haluamme elää ja millaisia arvoja haluamme vaalia.
Kun perheet voivat hyvin, koko yhteiskunta voi hyvin. Siksi perheiden puolustaminen ei ole menneisyyteen takertumista, vaan investointi tulevaisuuteen. Se on teko lasten, vanhusten ja tulevien sukupolvien hyväksi, sillä Suomen tulevaisuus rakentuu kodeissa.
Tohtoripilotista kasvun siemenet
Edellisessä uutislehdessä käsittelimme Suomen talouspolitiikan suurta kuvaa ja korostimme suunnanmuutoksen tarvetta. Alijäämän taittamisen ohella tarvitsemme kasvua ja siihen johtavia toimia.
”Tulevaisuutta ei rakenneta vain varautumalla pahimpaan, vaan luomalla myös olosuhteet kasvulle, osaamiselle ja työnteolle. Koulutuksen ja TKI-toiminnan panostuksilla varmistamme osaamisen ja innovaatiot, joilla Suomi menestyy tulevaisuudessa.”, kuten kansanedustaja Päivi Räsänen totesi tiistaisessa (21.10.2025) ryhmäpuheessaan.
Osaamisen varassa rakennamme työtä, hyvinvointia ja kestävää tulevaisuutta. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI) synnyttää uusia innovaatioita ja ratkaisuja sekä yrityksiä ja työpaikkoja. TKI-toiminnan taloudellinen potentiaali on suuri niin lisääntyvien verotulojen kuin vienninkin johdosta. Vastaavasti ilman vahvaa TKI-panostusta Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi hiipuisivat nopeasti.
Hallitus on hallitusohjelmassa sitoutunut kansalliseen tavoitteeseen nostaa Suomen tutkimus- ja kehittämismenot (T&K) 4 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Parlamentaarisessa TKI-työryhmässä on linjattu, että T&K-työhön siirtyviä tohtoreita tarvittaisiin 2024–2030 vuosittain yli 2 000. Vuonna 2022 tohtorintutkinnon Suomessa suoritti 1 623 henkilöä.
Vastatakseen tähän tarpeeseen hallitus käynnisti vuonna 2024 tohtoripilotti-hankkeen. Opetus- ja kulttuuriministeriö osoitti yliopistoille 255 miljoonaa euroa, jolla yliopistot kouluttavat vuoteen 2027 mennessä 1000 uutta tohtoria nykyisen koulutusmäärän lisäksi. Tavoitteena on vahvistaa osaamista ja vastata osaajapulaan.
Keskustelin kesän SuomiAreenassa Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFIn toiminnanjohtaja Heikki Holopaisen kanssa pilotin etenemisestä. Pilottiin silminnähden tyytyväinen Holopainen kertoi, että hanke on lähtenyt käyntiin erinomaisesti: 1000 tutkijapaikkaan tuli yli 10 000 hakemusta sekä suomalaisilta että kansainvälisiltä osaajilta. Tutkijoiden ja yritysten välinen yhteistyö on käynnistynyt vahvasti, mikä vauhdittaa ratkaisukeskeistä ja käytäntöön suuntautuvaa tutkimusta. Myös elinkeinoelämä on ollut pilottiin erittäin tyytyväinen.
Historiallisesti koeteltu, yhä tänään vaikuttava
“Sinne minne hetki sitten rakennettiin vallihautoja, kristillisdemokratia on rakentanut siltoja.” Näin todettiin eräässä 1950-luvun alun lehtiartikkelissa kristillisdemokratiasta. Se kuvasi kristillisdemokraattien toimintaa toisen maailmansodan raunioittamassa Euroopassa. Kun me siis puhumme itsestämme sillanrakentajina, ei se ole mikään mainostoimiston keksimä slogan tai brändäys. Se perustuu todelliseen toimintaan Euroopan historian vaikeimpina hetkinä.
Samalla tavalla myös tämän päivän kristillisdemokratia toimii. Se rakentaa, ei hajota. Se etsii yhteistä hyvää, ei omaa etua. On selvää, että tilanteessa, jossa jaettavaa on tarpeita vähemmän, joudumme tekemään myös vaikeita päätöksiä. Lisäksi politiikka perustuu kompromisseille, jossa päätösten on kelvattava myös muille hallituskumppaneille.
KD vaikuttaa hallituksessa 4,2 %:n, viiden kansanedustajan ja historiallisesti kahden samanaikaisen ministerin voimin. Olemme näkyneet kokoamme suurempina niin hallitusohjelmassa kuin päätöksenteossa. KD ei varmasti koskaan aiemmin ole vaikuttanut näin vahvasti maamme suuntaan.
Tämä politiikka on vastuunsa kantavaa, yhteistä hyvää tavoittelevaa, perheen merkityksen tunnistavaa ja kestävillä arvoilla seisovaa. Kristillisdemokratia on koeteltu ja kestäväksi havaittu historian vaikeimpina aikoina. Tärkeintä ei ole miellyttäminen, vaan oikea ja vastuullinen toiminta. Sitä on todellinen, velvollisuuksistaan huolehtiva ja toisista välittävä päätöksenteko.
On varmaa, ettemme nykyisillä voimasuhteilla voi sanella kaikkea. Jos haluamme jatkossa entistä parempaa ja vaikuttavampaa päätöksentekoa, on ainoa ratkaisu kasvaa puolueena. Kristillisdemokratiaa parempaa poliittista liikettä ei ole, ja jo nyt olemme saaneet paljon aikaan näillä resursseilla. Mitä kaikkea saavutammekaan kuudella, kahdeksalla tai kymmenellä kansanedustajalla! Tätä kohti kuljemme tietäen, että historiassa koeteltu kristillisdemokratia tarjoaa yhä edelleen kestävän ja vastuullisen tavan rakentaa yhteiskuntaa.
Matka on kesken, mutta suunta on oikea
Niin eduskunnan täysistuntoja, valtakunnan medioita kuin sosiaalisen median kanavia seurattaessa yksi aihe nousee ylitse muiden: Suomen taloustilanne. Hallitusta arvostellaan niin sen toimista kuin toimettomuudestakin, ja usein unohtuu se, että kohta kaksi vuosikymmentä jatkunutta ongelmaa ei ratkaista yhdessä tai kahdessa vuodessa.
Faktat ovat karut ja kiistattomat. Suomen talous ei ole kasvanut pian 18 vuoteen. Bruttokansantuotteen kehitys on ollut maailman kymmenen heikoimman joukossa. Valtion velka on kasvanut vuodesta 2008 lähes 130 miljardilla eurolla — keskimäärin 7,2 miljardia euroa vuodessa. Samalla myös valtion korkomenot ovat nousseet. Tänä vuonna menot ovat jo 3,2 miljardia euroa ja vuosikymmenen loppuun mennessä niiden arvioidaan nousevan noin 5 miljardiin euroon.
Tilanteen vakavuudesta kertoo paljon myös se, että luottoluokittaja Fitch laski Suomen luottoluokitusta kolmanneksi korkeimpaan AA-luokkaan. Näin heikolla tasolla olemme olleet viimeksi vuonna 1996. Julkinen velkamme suhteessa bkt:hen on noussut huomattavasti, erityisesti verrattuna lähinaapureihimme. Olemme välttyneet EU:n ali-jäämämenettelyltä vain siksi, että hallituksen toimet on arvioitu riittävän uskottaviksi.
Lista taloustoimista sekä niiden painotus olisi varmasti hieman toisenlainen, jos vain KD saisi niistä päättää. Ja toki meidät kaikki kutsutaan tekemään hartiavoimin työtä sen eteen, että KD jatkaa kasvuaan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kuitenkin siinä missä voimme kiistellä yksittäisistä taloustoimista, ei suuresta kuvasta pääse mihinkään: Suomen talouden suunta on käännettävä. Tämän tilannekuvan nykyiset hallituspuolueet ovat jakaneet alusta alkaen. Ja maamme tulevaisuuden vuoksi toivon jakavan koko loppukauden ajan.
Opposition hallitusta kohtaan osoittamaa kritiikkiä paljon huolestuttavampaa on nimittäin ollut opposition esittämät ratkaisut – tai oikeammin niiden puute. Kuten KD:n puheenjohtaja Sari Essayah puoluekokouksen poliittisessa tilannekatsauksessaan totesi, on “opposition tilannekuva taloudesta … edelleen hyvin hämärän peitossa.” Keskustan ja SDP:n sopeutusehdotukset ovat tarjonneet mustetta paperille, mutta eivät juuri muuta. Keskusta ei ottanut “kantaa tulevan vaalikauden sopeutustarpeen suuruuteen … lainkaan. SDP taas esittää sopeutustarpeen olevan vain noin puolet valtiovarainministeriön asiantuntijoiden kannasta, mikä johtaisi velkasuhteen kasvuun ja luottoluokituksen laskemiseen entisestään.” Vihervasemmiston ratkaisut nähtiin jo viime kaudella: velkaa ja veronkorotuksia. Mikäpä siinä on velkaa ottaa, kun sitä ei vasemmistoliiton mukaan tarvitse koskaan maksaa takaisin. Todellisuudessa tämä linja tietenkin vain kasvattaisi velkaamme ja korkomenojamme, laskisi luottoluokitustamme sekä syöksisi Suomen aina vain syvempään taloudelliseen ahdinkoon.
Suomen talouden haasteet ovat mittavat. Ratkaisuja ei löydy velalla eläen eikä todellisuutta kaunistellen. Nykyinen määrätietoinen sopeuttamisen ja velkaantumisen taittamisen linja ei ole helppo, mutta ainoa kestävä tie eteenpäin. Sen rinnalle tarvitaan toki myös kestävää talouskasvua. Ilman kasvua säästötoimet yksin eivät riitä turvaamaan hyvinvointia. Siksi on huolehdittava siitä, että Suomessa kannattaa investoida, yrittää ja työllistää.
Talouskasvu ei kuitenkaan ole yksin meidän toimista kiinni. Vientivetoisena maana katseet kääntyvät myös kansainväliseen tilanteeseen, ja toiveena olisikin, että maailmantilanne rauhoittuisi ja suhdanteet kääntyisivät. Esimerkiksi hallituksen vaikutuksiltaan jo yli 90 000 lisätyölliseen yltävien työllisyystoimien vaikutukset vaativat realisoituakseen yleisen taloustilanteen piristymistä.
Työ on joka tapauksessa aloitettu tällä kaudella. Sen on jatkuttava myös seuraavalla. Vain pitkäjänteisyydellä voimme palauttaa talouden tasapainon, vahvistaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan ja varmistaa, että Suomi on tulevaisuudessakin menestyvä, vastuullinen ja turvallinen maa.