[Kyseessä on vastine RKP:n avaukseen: https://yle.fi/a/74-20200896]

Uskonnonlukutaito on perustaito ymmärtää maailmaa ympärillämme. Sen tärkeys ei ole viime aikoina vähentynyt, päinvastoin. Maailmaa, uutisia ja konflikteja tulkitaan yhä useammin ilman ymmärrystä uskonnon merkityksestä ihmisten arvoihin ja toimintaan, eikä se edistä niiden kokonaisvaltaista käsittämistä.

Pintapuolinen raapaisu ei kuitenkaan riitä (ja tähän RKP:n avaus johtaisi). Ymmärtääkseen toisia, on ensin ymmärrettävä oma uskonto sekä siitä kumpuava arvopohja laajasti. Siinä missä oman äidinkielen oppiminen avaa paremmat lähtökohdat myös muiden kielten osaamiselle, on tilanne ainakin osin verrannollinen myös uskonnonlukutaidon suhteen.

Niinä muutamana vuotena, kun olen itse asunut ulkomailla, olen huomannut kaikkialla, miten tärkeää oman arvopohjan, paikallisen uskonnon ja yleisesti uskontojen ymmärtäminen on. Ei se ole kaikki kaikessa, mutta henkilöltä ikään kuin puuttuu yksi aisti, jos hän ei ymmärrä ja osaa lukea uskontoa ja sen vaikutusta. Niin kovasti kuin täällä lännessä uskontoa halutaan ja pyritään häivyttämään ihmisten arjesta ja yhteiskunnasta, tilanne ei ole sama kaikkialla. Ei itse asiassa suurimmassa osassa maailmaa.

En olisi Turkissa ollessani ymmärtänyt suurtakaan osaa ilman ymmärrystä islamista. Ja islamia ymmärsin paljon paremmin siksi, että olen läpi elämäni kasvanut kristittynä. Se ei ainoastaan tuonut minulle ymmärrystä, mutta sillä sai myös kunnioitusta paikallisten joukossa. Vaikka uskonto oli eri, kunnioitus oman vakaumuksen todesta ottamista kohtaan oli syvä.

Sama tilanne oli sekä Ghanassa että Swazimaassa. Ottamatta kantaa maiden poliittiseen tilanteeseen, oli oleellista ymmärtää kristinuskon hyvin vahva vaikutus maiden ja ihmisten historiassa. Kristittynä tämä oli helpompaa itselleni, mutta tuon vaikutuksen ymmärtäminen on tärkeää omasta vakaumuksestaan riippumatta. Se vaikuttaa toimintatapoihin ja esimerkiksi siihen, millainen käytös on sosiaalisesti hyväksyttävää ja toisaalta paheksuttavaa. Tämä on merkityksellistä jo ihan lomamatkoilla, mutta ennen kaikkea silloin, kun työskennellään tai käydään kauppaa ja solmitaan sopimuksia paikallisten kanssa.

Meillä on maailmassa myös lukemattomia konflikteja, jotka eivät kaikki kulminoidu uskontoon, mutta joita on mahdotonta täysin ymmärtää ilman uskonnonlukutaitoa. Lähi-idän tilanne on luonnollisesti ilmiselvä esimerkki, mutta yhtä lailla esimerkiksi Intian ja Pakistaninin välisiä suhteita on mahdotonta ymmärtää, jos jättää uskonto-aspektin pois yhtälöstä. Uskonnolla on vahva rooli myös Sudanin sodassa ja jakautumisessa. Jos haluamme länsimaina ratkoa konflikteja, päättää sotia ja rakentaa rauhaa, emme onnistu siinä ilman uskonnonlukutaitoa.

Mutta on myös aivan erityisen tärkeää, että me Suomessa opimme juuri kristinuskosta. Judeokristillisen ihmiskäsityksen ja arvopohjan varaan on rakennettu koko länsimainen hyvinvointi, kulttuuri ja sivistys. Alkukristityt ja kristityt kautta historian ovat olleet keskeisiä yhteiskunnan rakentajia. He perustivat orpokoteja, sairaaloita ja köyhäintaloja aikana, jolloin kukaan muu ei kantanut vastuuta heikoimmista. Ajatus jokaisen ihmisen yhtäläisestä arvosta, lähimmäisenrakkaudesta ja vastuusta toisista on muovannut sosiaaliturvaa, koulutusta ja hoivatyötä koko Euroopassa ja myös Suomessa. Ilman uskonnonlukutaitoa emme ymmärrä, mistä monet nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan perusideat ovat syntyneet.

Usko on lisäksi tuonut lukemattomalle määrälle kristittyjä toivoa niihinkin hetkiin, kun toivoa ei inhimillisesti katsottuna ole ollut. Toivo ei vaikeinakaan perustu vain parempaan huomiseen, vaan kristinuskon Jumalan lupaukseen pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Tämä vapauttaa pelosta ja itsekkyydestä ja antaa rohkeuden palvella toisia, tehdä hyvää ja kantaa vastuuta myös silloin, kun se ei tuota välitöntä hyötyä tai kiitosta. Kun elämää katsotaan ajallisen lisäksi ikuisuuden valossa, ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus ja toivo säilyvät, vaikka yhteiskunta ympärillä horjuisi.

Se, uskooko itse henkilökohtaisesti Jumalaan, ei pyyhi tai mitätöi kristinuskon vaikutusta ihmisten elämiin ja yhteiskuntaan. Meillä ei ole mitään syytä lakaista kristillistä perustaamme maton alle. Sen parempaa track recordia menestyvän yhteiskunnan rakentamisesta ei millään maailmankatsomuksella ole.

Samalla meidän tulisi myös tiedostaa, että tämä arvopohja on suonut meille monenlaisia oikeuksia ja vapauksia. Mahdollisuuden myös kritisoida nuo oikeudet ja vapaudet meille suonutta maailmankatsomusta. Kaikkialla tilanne ei ole sama ja etenkin kristityt maksavat siitä kovaa hintaa. Yli 360 miljoonaa kristittyä elää maailmassa vainon tai vakavan syrjinnän kohteena uskonsa vuoksi. Monille tämä merkitsee väkivaltaa, vankeutta, toimeentulon menettämistä tai jopa hengenvaaraa pelkästään siksi, että he tunnustavat kristillistä uskoa. Kristityt ovatkin maailman vainotuin ihmisryhmä. Tätä tosiasiaa sekä vainottujen kristittyjen aseman parantamista pitäisi tuoda esille kaikilla kansallisilla ja kansainvälisillä areenoilla sekä medioissa paljon nykyistä painokkaammin.

***

Kirjoitukseni kumpusi RKP:n erikoisesti avauksesta, mutta laajeni moneen eri suuntaan. Tajunnanvirtana kirjoitettuna moni ajatus tuli esiteltyä varsin lyhyesti ja paljon enemmänkin voisi sanoa. Kaikesta voi kuitenkin havaita sen, miten merkittävä osa kristinuskolla, uskonnoilla yleisesti ja niiden ymmärtämisellä on niin yksittäisten ihmissuhteiden kuin kansainvälisten kokonaisuuksien hahmottamisessa. Sen sijaan, että häivyttäisimme uskonnon ymmärtämisen merkitystä vähäisemmäksi yhteiskunnassamme, olisi sitä syytä lisätä.

Epäilen, että RKP olisi pohtinut asiaa näin moniulotteisesti. Tämänkaltaista kirjausta ei löydy hallitusohjelmasta, joten tämä ei myöskään etene tällä kaudella. Tämän he selvästi tietävät. Otsikoitahan tällä saatiin ja sitä varmasti myös tavoiteltiin. Siinä he osuivat oikeaan, mutta itse asiassa sen sijaan eivät.