[disclaimer: linkkien takaa löytyvät artikkelit sisältävät osin hyvin häiritsevää materiaalia]

Terrorijärjestö Hamasin barbaarinen ja silmitön terrorihyökkäys Israeliin on avannut monien silmät. Sadat surmatut siviilit[1,2,3,4,5], lapsiin kohdistunut silmitön väkivalta[6, 7, 8], raiskatut naiset[9] ja häpäistyt ruumiit, kidnapatut lapset, naiset ja vanhukset[10,11,12] sekä kidnapattujen teloituksella ja sen kuvaamisella kiristäminen[13]. Naamiot on poistettu ja Hamasin todellinen luonne käynyt hyvin selväksi. Vertaus ISISiin ei ole vain oikeansuuntainen, vaan täysin yksi yhteen.

Hamasin tekojen tuomittavuudesta ei ole kahta kysymystä. Tai ei ainakaan pitäisi olla. Kaikesta yllä listatusta huolimatta monelle kansainväliselle järjestölle on kuitenkin ollut yllättävän vaikeaa yksiselitteisesti tuomita Hamasia terrorijärjestöksi ja sen tekoja terrorismiksi[14]. Puheet ”aseistautuneista palestiinalaisjoukoista”, ”alueella lisääntyneistä väkivaltaisuuksista” tai ”konfliktin eskaloitumisesta” sekä vähättelevät tapahtunutta että vääristelevät Hamasin ja palestiinalaisten välistä suhdetta. Hieman karrikoiden nimittäin voisi sanoa, että kaikki Hamasiin kuuluvat ovat palestiinalaisia, mutta kaikki palestiinalaiset eivät kuulu Hamasiin.

Vielä käsittämättömämpää on se, miten joidenkin järjestöjen (mm. Amnesty International, Human Rights Watch, FIDH, CAABU) kannanottojen mukaan Hamasin barbaarisia tekoja sisältänyt terrorihyökkäys olisi perusteltavissa tai oikeutettavissa Israelin aiempien toimien ja väitetyn ”apartheidin” perusteella.

Väitetyn siksi, että todellisuudessa apartheidin määritelmän[15,16] täyttävää laillista, valtion hyväksymää syrjintää ei Israelissa ole. Koska Israelia on mahdotonta upottaa alun perin Etelä-Afrikan rotusortoon viittaavan termin sisältöön, on termiä uudelleenmääritelty järjestöjen raporteissa. Sekä uudelleenmäärittely että Israelin väitetty apartheid-status ovat laajoja aiheita, joihin ei tässä jo muutenkin pidemmässä tekstissä ole mahdollista syventyä. Riittänee kuitenkin todeta, että molempia on kritisoitu usealta taholta[17,18,19,20,21,22]. Joka tapauksessa järjestöjen yritys yhdistää näin äärimmäisen negatiivisen konnotaation omaava termi Israeliin osoittaa niiden pinnan alla kuplivan puolueellisuuden ja halun esittää Israel Hamasin terrorihyökkäyksen hetkelläkin negatiivisessa sävyssä.

Osa järjestöistä (mm. BDS Movement, Samidoun) menee vielä tätäkin pidemmälle. Sen sijaan, että isku olisi perusteltavissa tai oikeutettavissa historian pohjalta, Israel on niiden mukaan syyllinen sitä itseään vastaan tehtyyn raakalaismaiseen terrorihyökkäykseen. Järjestöt menevät jopa niin pitkälle, että toteavat kannattavansa “palestiinalaista vastarintaa”, “palestiinalaisia vapaustaistelijoita” ja Hamasin suorittamia ”sankarillisia tekoja”.

Tällaiset lausunnot ovat puolueettomiksi ja ihmisoikeuksia puolustaviksi järjestöiksi esittäytyviltä tahoilta jotain täysin muuta. Samalla ne päätyvät joko tietoisesti tai vahingossa valitsemaan sen saman 'hyvän ja moraalisen' puolen, jolle muun muassa Hizbollah[23], Iran[24,25], Pakistan[26], Qatar[27], tšetšeeni Ramzan Kadyrov[28] sekä Ukrainassa sotiva venäläinen uusnatsijärjestö Rusich[29] ovat linjanneet kuuluvansa.

Näissä järjestöissä on mukana varmasti hyvääkin tarkoittavia henkilöitä. Kukaan ei myöskään kiistä sitä, että alueella on monimutkainen ja monisyinen historia, jossa kumpikaan osapuoli ei ole syytön. ISISin raakuuksiin yksi yhteen vertautuvien hirmutekojen tapahtumahetkellä oleellisinta ei kuitenkaan ole se, mitä alueella on aiemmin tapahtunut tai mikä on ollut tilanteeseen mahdollisesti johtanut kausaaliketju. Teot ja ne tehnyt taho on yksiselitteisesti, selkeästi ja ilman selityksiä tuomittava. Tällaisia tekoja ei voi perustella millään. Niitä ei voi mitenkään edes yrittää ymmärtää. Mikään ei oikeuta niihin. Ei mikään.

– – –

Ihmisoikeuksien puolustajiksi itseään kutsuvien järjestöjen etsiessä moraalista kompassiaan on esiin ehtinyt nousta toinen yhtä lailla ihmetystä ja epäuskoa aiheuttava reaktio lauantaina alkaneisiin terroritekoihin. Lukemattomissa kaupungeissa ympäri maailman pidetyt tukimielenosoitukset Palestiinalle tällaisella hetkellä saavat voimaan pahoin. Mikä saa ihmisen osoittamaan tukea tilanteelle, jossa terrorijärjestö on surmannut ja kidnapannut satoja viattomia?

Mielenilmaukset ovat lisäksi sisältäneet selkeän antisemitistisiä piirteitä. Niiden seurauksena esimerkiksi Göteborgin juutalainen seurakunta on kehottanut välttämään kipan ja Daavidin tähden käyttöä sekä heprean puhumista julkisilla paikoilla oman turvallisuuden vuoksi[30]. Sydneyssa poliisi kehotti samasta syystä paikallista juutalaisyhteisöä pysymään poissa mielenosoitusten läheisyydestä[31]. Samaisen juutalaisyhteisön järjestämän rukoushetken sijainti jouduttiin pitämään salaisena viime hetkeen saakka, jotta Israelin vastaiset mielenosoittajat eivät häiriköisi paikalla[32]. Jo tällaiset asiat ovat hyvin ongelmallisia ja huolestuttavia.

Käytäntö kuitenkin osoittaa, että nämä kehotukset eivät ole olleet turhia. Duisburgissa Palestiinan puolesta mieltään osoittaneet kävivät pienemmän juutalaisjoukon kimppuun[33]. Yhdysvalloissa juutalaisille on ivailtu ja mielenilmauksissa on näkynyt niin hakaristi[34] kuin kyltti "millä keinolla tahansa" ("by any means necessary")[35], jolla viitataan Palestiinan vapautukseen. Sydneyssa Israelin lippuja poltettiin ja väkijoukko huusi yhteen ääneen ”kaasuttakaa juutalaiset” (”Gas the Jews”)[36]. Melbournessa on raportoitu lisäksi tapauksesta, jossa autollinen arabitaustaisia miehiä on kertonut "metsästävänsä juutalaisia tappaakseen heitä" ("on the hunt to kill Jews") [37]. Mielenilmauksiin liittymättömänä tekona Egyptissä paikallinen poliisi ampui sunnuntaina israelilaisturisteja tappaen kaksi israelilaista ja heidän oppaansa[38].

Näitä ei voi pitää yksittäistapauksina, sillä vastaavia tapauksia löytyy aina vain enemmän. Tämän kaiken lisäksi mielenilmausten levittämä virallinen sanoma on täysin absurdi. Huudot oikeutetusta vastarinnasta (”Resistance is justified”) välittömästi Hamasin terroritekojen jälkeen saavat aikaan epäuskoista päänpudistelua. Brightonissa tukimielenilmauksessa puhunut nuorehko mielenosoittaja puki sanoiksi sen, mitä monen mieltään ilmaisevan pelätään todellisuudessa ajattelevan:

”Minulle eilinen [7.10.2023] oli voitto. – – Sitä oli kaunista ja inspiroivaa katsella. – – Meidän tulee juhlia näitä vastarinnan tekoja, sillä tämä on menestys. Palestiinalaisten alulle panema vallankumouksellinen väkivalta ei ole terrorismia, vaan itsepuolustusta.”[39, 40]

Millaista itsepuolustusta on pienten lasten mestaaminen, pakoon juoksevien siviilien selkään ampuminen ja raiskaaminen tai lasten, naisten ja vanhusten kidnappaaminen? Ja kenen mielestä tällaista on kaunista ja inspiroivaa katsella?

– – –

Hamasin terrorihyökkäys on osoittanut karulla tavalla sen, miten laajaa juutalaisvastaisuus on. Sitä esiintyy globaalin kansalaisyhteiskunnan kaikilla asteilla ja jokaisessa kolkassa. Niin hienostuneissa kannanotoissa, mielenilmausten iskulauseissa kuin brutaaleissa väkivaltaisuuksissa. Edistyksellisinä, hyveellisinä ja oikeudenmukaisina itseään pitävät tahot ovatkin kaikkea muuta.

Tämä on hyvin surullista. Kenenkään kuolemaa ei nimittäin pitäisi olla kaunista tai inspiroivaa katsella. Voiton määritelmä ei voi olla satojen siviilien teurastus, raiskaus ja kidnappaus. Terroritekojen pahuus ei voi olla riippuvaista tekijästä tai kohteesta. Terrori on pahaa, piste.

Ja jos keskustelemme alueen historiasta ja tulevaisuudesta laajemmin, on ymmärrettävä, että Hamas, Hizbollah tai esimerkiksi niitä tukeva Iran eivät käy pyhää sotaansa palestiinalaisten puolesta, vaan juutalaisvaltion olemassaoloa vastaan. Lauantain hirmuteot eivät pääty ennen kuin joko Israel on pysäyttänyt Hamasin tai Hamas kumppaneineen tuhonnut Israelin lopullisesti.

On löydettävä ratkaisu, joka huomioi tuon läpeensä antisemitistisen maailmankuvan. Ratkaisu, jolla viattomien siviilien elämät säästyisivät molemmin puolin rajaa, mutta jolla Hamas ja antisemitismi pysäytetään.

Hamasin loppu voi jo nyt olla lähellä, kun Israel suuntaa kaiken voimansa sen kukistamiseen. Pinnan alla kyteneen ja nyt pintaan nousseen antisemitismin pysäyttämiseen tarvitaan meitä kaikkia. Järjestöiltä, jotka eivät siitä selkeästi irtisanoudu, on evättävä taloudellinen ja muu tuki. Juutalaisvastaisia toimia suunnittelevia ja niitä toteuttavia henkilöitä on rangaistava tuntuvasti.

Antisemitismille ei saa antaa piiruakaan tilaa. Se ei kuulu yhteiskuntaamme. Kesällä olimme tästä kaikki yhtä mieltä. Olemmehan vieläkin?