Meidän on oltava yhtenäinen ja yhteistyötä tekevä, ei pirstaloitunut ja riitelevä maakunta. Meidän on ajateltava, ajettava ja rakennettava yhdessä pelkän oman kotikuntamme sijaan koko maakunnan etua sote-palvelujen ja pelastustoimen suhteen. Pidetään sote-uudistuksen suurissakin mullistuksissa koko maakunta mukana.
Vuodesta 2005 lähtien työstettyä uudistusta on alusta alkaen perusteltu väestörakenteen vääjäämättömällä muutoksella, valtion ja kuntatalouden haasteiden tunnustamisella sekä alueellisen tasa-arvon jalolla ajatuksella.
Näihin haasteisiin todellakin tarvitaan ratkaisuja. Valitettavasti nykyisen sote-uudistuksen vaikutukset talouteen ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin toivottavat.
Hiljattain julkaistu selvitys (Keväjärvi, Lindholm ja Reiman 2020) omaishoitajien hyvinvoinnista ja tarpeista on edellisen osalta karua luettavaa. Selvitykseen haastatellut omaishoitajat kokevat tulleensa laiminlyödyiksi, väärinymmärretyiksi, ja elävänsä sekä henkisessä että taloudellisessa epätoivossa. ”Älkää ruvetko omaishoitajaksi. Ei makseta mitään, menetätte järkenne ja elämänne.”, toteaa eräs omaishoitaja haastattelussaan.
Allekirjoittaneen ja Remo Ronkaisen julkaisema kirjoitus (TS 26.4.) on herättänyt kiitettävästi kannanottoja.
Antti Palomäen (TS 3.5.) mukaan kirjoituksemme oli ylioptimistinen raitiotietä ihannoiva tekele. Raide-euforian sijaan perustelimme kuitenkin kantaamme kiihkottomasti selvityksiin ja tutkimuksiin nojaavilla todisteilla, joista yhtäkään Palomäki ei kumonnut.
Turun tulee tässä tiukassa taloudellisessa tilanteessa sijoittaa hankkeisiin, jotka sekä parantavat kaupunkirakennetta että tuovat kaupungille lisäarvoa niin imagollisesti kuin taloudellisestikin. Ratikka täyttää nämä kriteerit.
Osa kysyy, onko Turulla varaa rakentaa ratikkaa. Me olemme sitä mieltä, että Turulla ei ole varaa olla rakentamatta sitä.
