Jos kertoisin hoitomuodosta, joka tarjoaa monelle iäkkäälle tai vammautuneelle mahdollisuuden asua kotonaan turvallisesti pidempään, on merkityksellistä ja yhteiskuntamme arvojen mukaista työtä, säästää maamme hoitokustannuksista vuosittain yli kolme miljardia euroa (Keväjärvi ym. 2020) ja kykenee helpottamaan väestörakenteen muutoksen aiheuttamaa hoitoalan painetta, tahtoisit kenties kuulla asiasta lisää.
Sari Anttila (ps) ja Alice Girs (ps) ottivat kirjoituksessaan (TS 15.12.2021) kriittisesti kantaa raitiotiehen. Kritiikin perusteluina esitetyt kolme argumenttia lepäävät kuitenkin Turun savipohjaakin pehmeämmällä perustalla.
Meidän on oltava yhtenäinen ja yhteistyötä tekevä, ei pirstaloitunut ja riitelevä maakunta. Meidän on ajateltava, ajettava ja rakennettava yhdessä pelkän oman kotikuntamme sijaan koko maakunnan etua sote-palvelujen ja pelastustoimen suhteen. Pidetään sote-uudistuksen suurissakin mullistuksissa koko maakunta mukana.
Vuodesta 2005 lähtien työstettyä uudistusta on alusta alkaen perusteltu väestörakenteen vääjäämättömällä muutoksella, valtion ja kuntatalouden haasteiden tunnustamisella sekä alueellisen tasa-arvon jalolla ajatuksella.
Näihin haasteisiin todellakin tarvitaan ratkaisuja. Valitettavasti nykyisen sote-uudistuksen vaikutukset talouteen ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin toivottavat.
