[Kirjoitus julkaistiin Turun Sanomissa 30.11.2022]
Professori Martti Vastamäen vastine (TS 17.11.) kirjoitukseeni (TS 10.11.) jatkaa tärkeää keskustelua Suomen huumepolitiikasta. Vastamäen kirjoitus antaa kuitenkin virheellisesti ymmärtää, että olisin kirjoittanut vain käyttötiloista. Todellisuudessa käsittelin niitä vain kahdessa lauseessa, sillä käyttötilat eivät olleet alkuperäisen kirjoitukseni painopisteenä. En myöskään perustellut käyttötilojen tarvetta Suomen huumekuolemien määrällä, kuten Vastamäki väittää.
Vastamäen tunnepohjaiselta vaikuttava vastine sisältää lisäksi asiavirheitä. Väite siitä, että huumekuolemat eivät olisi käyttötilat vuonna 1986 käyttöön ottaneessa Sveitsissä vähentyneet, ei kestä päivänvaloa. Sveitsissä menehtyi huumeisiin vuonna 1995 peräti 379 ihmistä. Vuonna 2019 vastaava luku oli 144. Tämä ja Sveitsissä saavutetut muut positiiviset vaikutukset on saavutettu kokonaisvaltaisella muutoksella, jossa käyttötilat ovat olleet yksi merkittävä palanen. Norjassakin käyttötiloilla on saavutettu selkeitä hyötyjä mm. avun saannin sekä hoidon ja palveluiden pariin pääsemisen muodossa.
Vastamäki on oikeassa siinä, että Suomessa käyttötilojen vaikutus akuutteihin yliannostuskuolemiin ei olisi niin merkittävä kuin esim. opioidikriiseistä kärsivissä maissa. Käyttötiloilla kyettäisiin kuitenkin yhä estämään pitkäaikaiskäytöstä aiheutuvia kuolemia, kuten A-Studiossa (8.8.2022) vieraillut THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailanto huomauttaa. Lisäksi maailman esimerkkien kaltaisesti Suomen huumeprofiili voi tulevaisuudessa muuttua hyvin nopeasti sellaiseksi, jossa käyttötilojen akuutteja yliannostuskuolemia estävä vaikutus olisi suurempi.
Keskustelu käyttötiloista avaa luonnollisesti keskustelun lakimuutoksesta. Ottamatta sen laajemmin kantaa lakimuutokseen on huomautettava, että käyttötiloihin liittyvän lakimuutoksen keskiössä oleva huumeiden dekriminalisaatio eli hallussapidon ja käytön rikosoikeudellisista seurauksista luopuminen ja Vastamäen käyttämä laillistaminen ovat kaksi tyystin eri termiä. Näiden erottelu on selkeyden vuoksi oleellista.
Olen kaikesta huolimatta varma, että haluamme samaa: paremmin voivan maan ja sen kansalaiset. Vastamäen lopussa esittämät parempi hoitoonpääsy ja tehokkaampi rikollisten kaitseminen ovat kantoja, joita jokainen – myös ja kenties erityisesti uudistusta esittävä – haluaa. Ironisesti juuri noita kantoja esitetyt uudistuksetkin edistävät.
Vastamäen huoli politiikkamme välittämästä signaalista on ymmärrettävä. Huumetilanteemme on kuitenkin jo yksi Euroopan heikoimmista. Kokeilu ja ongelmakäyttö ovat vain lisääntyneet. Nykyinen signaalimme ei siis käytännössä toimi. Tämä ei yllätä, sillä kieltolaki harvoin saa mitään positiivista aikaan.
Tarvitsemme tieteeseen nojaavaa päätöksentekoa. Sen sijaan, että toisin ajattelevat tavoittelisivat huumemyönteisempää Suomea tai vähättelisivät huumeiden haitallisia vaikutuksia, kyse on päinvastoin siitä, että nykytilanteesta kannetaan huolta ja siihen halutaan muutos.
Se, että autamme, hoidamme ja tuemme heikossa asemassa olevia ja heidän läheisiään, on mielestäni erittäin pätevä tapa käyttää arvokkaita ja rajallisia verovarojamme. Eikö se olisi nimenomaan signaali, jonka yhteiskuntana haluamme antaa?
Tommi Terä
varavaltuutettu (kd)
Turun KD:n puheenjohtaja