[Kirjoitus on julkaistu hieman lyhyempänä TS 10.11.2022]
Suomen ensimmäinen, ainoa ja siten yhä voimassa oleva huumestrategia on vuodelta 1997. Se, että Suomessa on tehty vain yksi huumestrategia, on varsin poikkeuksellista. Esimerkiksi Sveitsissä 1980-luvulla käyttöön otettua ns. neljän pilarin mallia on sittemmin päivitetty kahdesti ja maassa on myös voimassa oleva huumestrategia vuosille 2017–2024. Portugalissakin vuosituhannen alun kohutun ja kehutun huumepoliittisen muutoksen jälkeen linjaa on edelleen päivitetty.
Määrä ei toki kerro laadusta, vaan oleellista on, mitä strategiasta on seurannut. Huumestrategiassamme on erittäin kannatettavia tavoitteita, kuten mm. huumeiden käytön ja levittämisen ehkäisy, huumeiden käytön taloudellisten, sosiaalisten ja yksilöllisten haittojen ja kustannusten minimointi, ja syrjäytymisen sekä ongelmakäytön ehkäisy. 25 vuoden kenttäkokeen jälkeen strategiamme onnistumista on syytä tarkastella. Onko tavoitteisiin ylletty?
Ensinnäkin vuoden 2018 Huumekyselyssä ennätykselliset 24 % vastasi kokeilleensa huumeita ainakin kerran elämässään. 25–34-vuotiaiden kohdalla luku oli peräti 45 %. Huumeiden ongelmakäyttö seurauksineen on niin ikään lisääntynyt. Vuosien 1997–2018 välillä Suomen huumekuolemat ovat 4,5 -kertaistuneet. Vuonna 2020 Suomessa kuoli huumeisiin 258 henkilöä, joista lähes 30 % oli alle 25-vuotiaita. Nuorten suhteellinen osuus Suomen huumekuolemista onkin valitettavasti Euroopan korkein. Huumausainerikokset taas ovat 3,5 -kertaistuneet vuosien 1997–2018 välillä. Järjestäytynyt rikollisuus on levinnyt yhä laajemmalle yhteiskunnassamme ja huumemarkkinoihin liittyvästä korruptiosta meillä on näyttävä esimerkki omastakin takaa. Kaiken tämän myötä on selvää, ettei huumestrategian tavoitteisiin olla ylletty. Suunta on sen sijaan ollut päinvastainen.
Suomen tilanne ei kuitenkaan ole poikkeuksellinen. Esimerkiksi Sveitsissä ja Portugalissa on oltu aikanaan Suomen synkkää huumetilannetta vastaavassa tilanteessa. Näissä maissa ryhdyttiin tarkastelemaan huumeiden käyttöä ja huumeriippuvuutta rikosoikeudellisen kysymyksen sijaan terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksenä ja otettiin käyttöön lukuisia uusia toimenpiteitä. Tulokset puhuvat puolestaan. Sveitsissä niin huumekuolemien, uusien heroiinin käyttäjien sekä uusien HIV- ja C-hepatiittitartuntojen määrät ovat pudonneet dramaattisesti. Lisäksi opioideihin liittyvien rikosten määrä laski neljännekseen vuosien 1993–2019 aikana. Portugalissa huumekuolemat ovat nykyään selkeästi EU:n keskiarvoa pienemmät. Lisäksi vieroitus- ja muuhun hoitoon menneiden määrä on lisääntynyt valtavasti. Huumeita käytetään maassa ja etenkin maan nuorisossa alle EU:n keskiarvon. Lisäksi HIV- ja AIDS-diagnoosien määrät ovat vähentyneet selvästi. Vielä vuonna 2002 Portugalissa, jossa asuu 2 % Euroopan väestöstä, todettiin yli puolet Euroopan kaikista uusista suonensisäisestä käytöstä johtuvista HIV-diagnooseista. Vuonna 2019 luku oli 1,7 %. Lisäksi yleinen huumeidenkäyttöön liittyvä rikollisuus on vähentynyt selkeästi.
Uudistusten seurauksena on siis vähennetty huumekuolemia ja huumeiden käytössä leviäviä tauteja, tuotu heikossa asemassa olevia avun, hoidon ja tuen piiriin, kitketty rikollisuutta, ja kaiken tämän seurauksena vapautettu myös virkavallan resursseja.
Yltääksemme samaan on huumestrategiaamme uudistettava. Tarvitsemme strategian, jossa huumeiden käyttöä ja huumeriippuvuutta tarkastellaan rikosoikeudellisen kysymyksen sijaan terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksenä. Uusi strategia vaatii uuden kysymyksen asettelun lisäksi tuekseen useita niin ennaltaehkäisyyn, päihdehoitoon kuin ongelmakäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Esimerkiksi Portugalin vuosituhannen alun uudistus sisälsi yli 80 toimenpidettä. Onnistuminen ei ollut seurausta yksittäisestä toimenpiteestä, vaan uudistuksen kokonaisvaltaisuudesta.
Oleellista niin strategian kuin toimenpiteiden suhteen on Ella Hauran (ESS 8.8.2022) sanoin keskustella huumeista enemmän tieteellä ja vähemmän tunteella. Jos esimerkiksi asiantuntijat, selvitykset ja kansainväliset kokemukset alleviivaavat valvottujen käyttötilojen hyötyjä, niin miksei niitä tulisi harkita ja kokeilla myös meillä? Ne ovat kansainvälisesti olleet osa sitä kokonaisuutta, jolla on onnistuneesti vastattu haasteisiin ja parannettu tilannetta. Yksittäinen toimenpide ei toki muuta kokonaistilanteesta kuin pientä osaa, mutta jokainen nykytilaa vähänkin parantava toimi on silti askel oikeaan suuntaan.
Uuden strategian ja huumepoliittisen suunnan esittämisessä ei ole kyse siitä, että suhtautumista huumeisiin haluttaisiin myönteisemmäksi. Eikä siitä, että huumeista aiheutuvia haittoja ei ymmärrettäisi tai niitä vähäteltäisiin. Kyse on sen sijaan siitä, että nykytilanne tunnistetaan, tunnustetaan, siitä kannetaan huolta ja siihen halutaan muutos. Kuten tyttärensä huumeille menettänyt Anne-Marie Cockburn toteaa: “Kyse ei ole liberaaliuden lisäämisestä. Kyse ei ole aineiden saatavuuden helpottamisesta. Kyse ei ole haittojen lisäämisestä. Kyse on henkien pelastamisesta ja parhaan näytön hyödyntämisestä nykyaikaan ja -yhteiskuntaan soveltuvien käytäntöjen luomiseksi.”
Tommi Terä
varavaltuutettu (kd)
Turun KD:n puheenjohtaja