Olen jatkanut Turun moskeijahankkeen taustojen selvittämistä. Kävin läpi säätiön toimintakertomuksissa mainittujen kansainvälisten yhteistyökumppanien taustoja. Tässä tarkemmin kahdesta toimijasta, IKRE Münchenistä ja AFAMAsta.
IKRE München on Saksassa toimiva bosniakkien moskeija- ja kulttuuriyhdistys. Turun islamilainen kulttuurikeskussäätiö kertoo vuoden 2022 toimintakertomuksessaan jatkaneensa hankkeeseen liittyvää konsultointia sen kanssa.
IKREn puheenjohtaja kertoi vuonna 2020, että yhdistyksen sittemmin käyttöön otettua keskusta varten oli saatu lahjoituksia 53 maasta. Sillä on siis vahvaa kokemusta kansainvälisestä varainhankinnasta. Mitä IKREn konsultointi on käytännössä tarkoittanut Turun hankkeessa?
Neuvojen kysyminen ei itsessään ole ongelma. Olennaista on, mistä Turun hankkeen rahat tulevat ja millä ehdoilla. Hallussani olevat tilinpäätökset kertovat vuosina 2019–2025 kerätyt summat, mutta eivät erittele lahjoittajia tai varojen lähtömaita. Rahoituksen taustat ja ehdot on saatava avoimesti selville.
Varainhankintakokemuksen lisäksi tarkastelin IKREn muuta taustaa. Sen historiasta löytyi myös huolestuttavia tietoja. Baijerin sisäministeriön vuonna 2020 parlamentille antaman vastauksen mukaan yhdistyksen kävijä- ja jäsenpiiristä muodostui vuoden 2006 aikoihin noin kymmenen henkilön jihadistinen ryhmä. Ryhmä oli sittemmin hajonnut, eikä IKRE-yhdistys itse ollut vuonna 2020 viranomaisten seurannassa. Samassa vastauksessa kerrotaan myös salafistisaarnaajan vierailuista IKREssä vuosina 2011 ja 2013.
IKRE München torjuu omilla verkkosivuillaan terrorismin, väkivallan ja uskonnollisen suvaitsemattomuuden. Yhdistystä ei voi näiden historiatietojen perusteella leimata jihadistiseksi. Siitä huolimatta vanhat tapahtumat heittävät varjon yhdistyksen historian ylle ja herättävät kysymyksiä sen nykyisestä linjasta.
Toinen yhteistyötaho on Abdullatif Al Fozan Award for Mosque Architecture eli AFAMA. Se järjestää ja hallinnoi Turkuun suunnitellun keskuksen kansainvälistä arkkitehtuurikilpailua. Kyse on moskeija-arkkitehtuuria kansainvälisesti edistävästä ja palkitsevasta toimijasta.
Sen taustoihin tutustuessa tie vie Saudi-Arabiaan ja sen kuningashuoneeseen. AFAMAn hallintoneuvostoa johtaa prinssi Sultan bin Salman Al Saud, kuningas Salmanin poika ja neuvonantaja. Hallintoneuvostoon kuuluu myös islamin kahden pyhimmän moskeijan uskonnollisia asioita johtava Abdulrahman al-Sudais.
Al-Sudais on julkisesti puolustanut salafismia ja Muhammad ibn Abd al-Wahhabin opetuksia, joihin äärikonservatiivinen wahhabilainen perinne perustuu. Nämä suuntaukset tavoittelevat paluuta islamin ensimmäisten sukupolvien uskoon ja elämäntapaan. Hän on myös julkisesti torjunut väkivaltaisen ääriajattelun.
Salafismin poliittiset tulkinnat ovat kuitenkin ongelmallisia ilman väkivaltaakin. Niissä sharialaki asetetaan demokraattisesti säädettyjen lakien yläpuolelle. Sharialakiin perustuva yhteiskuntajärjestys ei sovi yhteen demokratian ja yksilönvapauksien kanssa. Sellaista en Suomeen halua.
IKREn ja AFAMAn taustoista ei voi suoraan päätellä Turun säätiön kantoja tai tulevan keskuksen toimintaa. Kyse on silti hankkeeseen valituista yhteistyökumppaneista. Etenkin yhteys ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta polkevaan Saudi-Arabiaan ja sen kuningashuoneeseen saa monen suomalaisen hälytyskellot soimaan.
Nämä taustat vahvistavat kriittistä suhtautumistani hankkeeseen. Moni asia on yhä epäselvä. Yhteistyösuhteet, rahoituksen alkuperä ja hanketta koskevat päätökset perusteineen pitää tuoda avoimesti julki.
Jatkan selvittelyä ja kerron, mitä osapuolet vastaavat kysymyksiini. Ja jos olennaisiin kysymyksiin vastataan vain huutavalla hiljaisuudella, sekin kertoo paljon hankkeen avoimuudesta.