“Sinne minne hetki sitten rakennettiin vallihautoja, kristillisdemokratia on rakentanut siltoja.” Näin todettiin eräässä 1950-luvun alun lehtiartikkelissa kristillisdemokratiasta. Se kuvasi kristillisdemokraattien toimintaa toisen maailmansodan raunioittamassa Euroopassa. Kun me siis puhumme itsestämme sillanrakentajina, ei se ole mikään mainostoimiston keksimä slogan tai brändäys. Se perustuu todelliseen toimintaan Euroopan historian vaikeimpina hetkinä.
Samalla tavalla myös tämän päivän kristillisdemokratia toimii. Se rakentaa, ei hajota. Se etsii yhteistä hyvää, ei omaa etua. On selvää, että tilanteessa, jossa jaettavaa on tarpeita vähemmän, joudumme tekemään myös vaikeita päätöksiä. Lisäksi politiikka perustuu kompromisseille, jossa päätösten on kelvattava myös muille hallituskumppaneille.
KD vaikuttaa hallituksessa 4,2 %:n, viiden kansanedustajan ja historiallisesti kahden samanaikaisen ministerin voimin. Olemme näkyneet kokoamme suurempina niin hallitusohjelmassa kuin päätöksenteossa. KD ei varmasti koskaan aiemmin ole vaikuttanut näin vahvasti maamme suuntaan.
Tämä politiikka on vastuunsa kantavaa, yhteistä hyvää tavoittelevaa, perheen merkityksen tunnistavaa ja kestävillä arvoilla seisovaa. Kristillisdemokratia on koeteltu ja kestäväksi havaittu historian vaikeimpina aikoina. Tärkeintä ei ole miellyttäminen, vaan oikea ja vastuullinen toiminta. Sitä on todellinen, velvollisuuksistaan huolehtiva ja toisista välittävä päätöksenteko.
On varmaa, ettemme nykyisillä voimasuhteilla voi sanella kaikkea. Jos haluamme jatkossa entistä parempaa ja vaikuttavampaa päätöksentekoa, on ainoa ratkaisu kasvaa puolueena. Kristillisdemokratiaa parempaa poliittista liikettä ei ole, ja jo nyt olemme saaneet paljon aikaan näillä resursseilla. Mitä kaikkea saavutammekaan kuudella, kahdeksalla tai kymmenellä kansanedustajalla! Tätä kohti kuljemme tietäen, että historiassa koeteltu kristillisdemokratia tarjoaa yhä edelleen kestävän ja vastuullisen tavan rakentaa yhteiskuntaa.