Euroopan unionin laajentumisprosessin eri vaiheissa ovat tällä hetkellä Länsi-Balkanin maat sekä Moldova, Georgia, Ukraina ja Turkki. Turkin kanssa neuvottelut on tosin jäädytetty. Sen jälkeen, kun Kroatia vuonna 2013 liittyi Euroopan unioniin, keskustelut unionin laajentumisesta polkivat lähes vuosikymmenen paikallaan.
Ukrainan sodan myötä keskustelut EU:n laajentumisesta ovat jälleen kiihtyneet. Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalaisen mukaan tälle voidaan nähdä ainakin kolme syytä. Ensinnäkin laajentumista on alettu pitämään Euroopan rauhaa ja turvallisuutta oleellisesti lujittavana tekijänä. Toiseksi kyseessä on ollut yksi osa EU:n keinovalikoimasta vastata uskottavasti sotaan ja tukea Ukrainaa ja muita kumppaneita. Kolmanneksi EU:n halu, pyrkimys ja tarve harjoittaa diplomatiaa ja hakea Venäjän edut huomioivia kompromissiratkaisuja tuli päätökseen Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
EU:n jäsenkriteerit linjattiin Kööpenhaminassa vuonna 1993. Jäseneksi pyrkivällä maalla on oltava vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojelun. Lisäksi maalla on oltava toimiva markkinatalous ja kyky selviytyä kilpailupaineista EU:n markkinoilla. Kolmanneksi maan on täytettävä EU:n jäsenyysvelvoitteet, joita ovat mm. kaikkien EU:n lakien täytäntöönpano sekä valmius tukea unionin tavoitteita. Näiden kriteerien täyttymistä seurataan läpi kolmivaiheisen liittymisprosessin, jonka päätteeksi kriteerit täyttävä hakijamaa voidaan hyväksyä unionin jäseneksi.
Kiihtyneistä laajentumispuheista huolimatta EU:ssa ei välttämättä tulevan parlamenttikauden aikana äänestetä asiasta. Laajentumisen mahdollisuus tulee silti näkymään monella saralla jo tulevalla kaudella. EU esimerkiksi tarjonnee ehdokasmaille nykyistä suurempaa rahallista tukea. Toisekseen laajentumisella olisi myös suuri vaikutus EU:n sisäisiin asioihin, kuten päätöksentekojärjestelmään, rahoitukseen, koheesiopolitiikkaan, elintarvikemarkkinoihin ja maatalouspolitiikkaan. Tämä luokin painetta EU:n sisäisille muutoksille ja uudistuksille.
EU:n toiminnan uskottavuudelle on elintärkeää, että kunkin hakijamaan kohdalla laajentumisprosessi käydään läpi kokonaisuudessaan ja vaaditut jäsenkriteerit täyttyvät täysin. Prosessiin tulee myös varata riittävästi aikaa, jotta hakijamaan lisäksi EU:ssa ehditään sisäisten neuvottelujen myötä tekemään tarvittavat muutokset ja uudistukset. Poliittisen pikavoiton sijaan on tavoiteltava EU:n ja sen jäsenmaiden turvallisuuden sekä sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden turvaavia ratkaisuja. EU:n on myös muistettava alkuperäisen ideansa mukaisesti tunnustaa jäsenmaiden olosuhteiden ja talouksien erilaisuus.
Ja niin kauan kuin esimerkiksi Länsi-Balkanin maista raportoidaan vaalivilpistä, ehdokkaiden vaimentamisesta tai äänestäjien painostamisesta, on selvää, ettei näin toimivilla valtioilla ole asiaa EU:n jäseniksi. Lisäksi EU-säädösten vastaiset kauppapoliittiset toimet muun muassa Kiinan kanssa sekä laaja-alainen korruptio luovat usealle hakijamaalle lisäesteitä EU-jäsenyyden tielle.
On totta, että yhdessä ja yhteistyötä tekemällä olemme vahvempia. Sitä tulee vaalia etenkin nykyisessä epävakaassa maailmantilanteessa, jossa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta haastetaan ja uhataan monelta suunnalta. Samalla yhteisöömme kuuluvien ja siihen mukaan pyrkivien on allekirjoitettava ja noudatettava niitä arvoja, periaatteita ja sääntöjä, joihin EU perustuu. Vain siten EU voi jatkossa olla jälleen sopimusperusteinen vahvojen itsenäisten valtioiden yhteisö, jollaiseksi se alun perin luotiin.