[Kirjoitus julkaistu KD-lehdessä 3/22]
Helmikuun 24. päivän aamu valkeni Ukrainasta kantautuneiden järkyttävien uutisten myötä hyvin erilaisena kuin koskaan aiemmin nykyisen sukupolven aikana. Demokratian, rauhan ja yhteistyön nimeen vannonut Eurooppa oli yhdessä yössä ajautunut sotaan Venäjän hävittäjien, sotilaiden ja tankkien vyöryttyä Ukrainan rajojen yli. Turvallisuuden tunnettamme on nyt järkytetty lyhyessä ajassa kahdesti. Vuosikymmenten rauhaisan ja seesteisen elämän jälkeen niin pandemia kuin nyt Ukrainan sota ovat tehneet ympäröivästä maailmasta aiempaa arvaamattomamman ja turvattomamman tuntuisen.
Samalla juuri näinä hetkinä meidät, meidän arvomme ja meidän periaatteemme todella punnitaan. Tähän astinen tulos rohkaisee. Aineellinen ja aineeton tuki on ollut valtaisaa ja länsi on yhdistynyt Ukrainan sodan ja kasvaneen Venäjän uhan edessä. Kymmenet tuhannet mielenosoittajat, miljoonat eurot ja lukemattomat rukoukset ovat olleet tästä esimerkkeinä. Ajatukset siitä, ettei Suomesta muka enää löytyisi sitä samaa talvisodan henkeä, jolla historiassa vastustimme vihollista, eivät selkeästi pidä paikkaansa. Suomalaiset ja lisäksemme koko muu läntinen maailma ovat näyttäneet, että seisomme yhdessä rintamassa idän uhkaa vastaan.
Seisomme yhdessä rintamassa siksi, että meillä on arvoja ja periaatteita, joista emme luovu. Näihin arvoihin ja periaatteisiin perustuu koko hyvinvointimme. Niistä linjauksemme ja päätöksemme kumpuavat ja niiden perustalta demokraattinen, rauhaisa ja yhteistyötä tekevä läntinen maailma on noussut.
Nämä lännen arvot ovat kaikille yhteisiä, mutta kristillisdemokraateille erityisen läheisiä. Länsimainen hyvinvointi juurtaa itsensä kristillisestä arvopohjasta, jota puoluekentässä ja politiikassa edustaa erityisesti kristillisdemokratia.
Ja voimme olla varmoja, että ne kestävät ajan koettelemukset. Arvoja, jotka jo vuosituhansia ovat säilyneet, ei yksi vallastaan hullaantunut hallitsija kykene murentamaan. Ei kyennyt 1940-luvulla eikä kykene 2020-luvulla.