Kauas ovat niin kokoomus kuin keskusta etääntyneet omalta arvoperustaltaan. Sitä perustellaan usein sillä, että puolueiden tulee elää ajan hermolla ja olla moderneja.
Minulle politiikka ei kuitenkaan ole jatkuvaa sopeutumista kulloinkin vallalla oleviin virtauksiin. Arvot eivät ole tuuliviiri, joka kääntyy jokaisen uuden virtauksen mukana. Ne ovat kompassi, joka näyttää suunnan myös silloin, kun myrskyää.
Ihmettelen viime viikonlopun avauksia. Enkä usko olevani ajatusteni kanssa yksin. Sekä aborttioikeuden kirjaaminen lakiin että useamman juridisen vanhemman malli vievät puolueita yhä kauemmas siitä arvomaailmasta, jonka varaan ne ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet identiteettiään. Ne vievät yhteiskuntaa suuntaan, jota en pidä hyvänä ihmiselämän ja lasten kannalta.
Erityisesti keskustan kohdalla nämä avaukset merkitsevät selvää irtautumista puolueen perinteisestä arvopohjasta. Kokoomuksessa taas puolueen liberaali siipi näyttää määrittävän yhä vahvemmin puolueen arvokeskustelua.
Minulle yhteiskunnan tärkein perusyksikkö on edelleen perhe. Lapsella on oikeus isään ja äitiin aina kun se on mahdollista. Ihmiselämä on arvokas alusta loppuun. Nämä eivät ole vanhanaikaisia ajatuksia, vaan periaatteita, jotka kestävät aikaa.
Nykyään politiikassa näyttää olevan houkutus kutsua kaikkea perinteistä vanhentuneeksi ja kaikkea uutta edistykseksi. Kaikki muutos ei kuitenkaan ole edistystä. Joskus edistystä on myös se, että uskalletaan pitää kiinni sellaisesta, minkä tiedetään saavan aikaan hyvää, vaikka siitä joutuisi maksamaan hintaa.
Jos joskus huomaan luopuvani niistä arvoista, joiden vuoksi aikanaan lähdin mukaan politiikkaan, on silloin aika viheltää peli poikki ja astua vaihtopenkille. Ennemmin luovun politiikasta kuin niistä periaatteista, joiden vuoksi olen lähtenyt yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Politiikassa tarvitaan muutakin kuin ajan hengen seuraajia. Tarvitaan myös niitä, jotka muistuttavat, ettei kaikella arvokkaalla ole viimeistä käyttöpäivää. Osa asioista säilyttää arvonsa sukupolvesta toiseen. Myös silloin, kun niiden puolustaminen ei ole kaikkein helpointa.